Olipa muuten hauska lukaista noi edelliset kirjotukset läpitte. Oli aika erikoista ja naurettavaa luettavaa. Tai no siis tottahan toi kaikki on mut se miten sekavasti mie noita olen kirjotellu kertoo kuinka sekasin oon oikeesti ollu. No mut itellenihän mie tätä kirjotan ja pikku hiljaa alkaa omassa pääkopassakin asiat hahmottuu.

Eli vähä vajaa vuosi sitten tapasin mun nykysen tyttöystävän ku olin kaverin kutsumana kattomassa lätkää eräässä krouvissa. Se et mie ylipäätänsä olin siellä oli jo vähän erikoista mulle. Jotenki onnistuin kadottaa mun kaikki kaverit edellisen parisuhteen aikana. Sillo ku erosin exästä niin selasin mun puhelinta läpi ja katoin niitä nimiä siellä niin tajusin, ettei siellä ollu ketään, kelle olisin voinu vaan soittaa ja kyselle kuulumisia (saatikka pyytää kahville tms.) Siks varmaan vajosinki niin syvälle exästä erottua. Olin aika yksin sillo.

No se et aloin ryyppään johtu varmaan osittain siitä, et mulla ei ollu oikeen kavereita. Sillo päätin et mun on pakko hankkii niitä. Aloitin vähä ennen eroa opiskelut uudessa koulussa ja eron jälkeen aloin aktiivisesti hakeutuu ihmisten mukaan myös koulun ulkopuolella. (Mulle ei siis koskaan ole ollu ongelma löytää kavereita koulussa ja moni sanoo et mun kaa mukava hengata mut jotenki en oo koskaan osannu tavata kavereita sit vapaa-ajalla). No tietenkin tämän ikäset juhlii paljon, joten ryyppäämiseksi se aika paljon meni.

Ennen baarit oli mulle myös ahdistavia paikkoja. En koskaan viihtyny niissä, koska en tykänny tanssia, juoda tai laulaa karaokea. Selvin päin on vähän vaikee jutella kännisten kans mitään järkevää. Ajattelin, et tähän täytyy tulla muutos. Sit mie aloin rellestää ja ihan kivaahan se oli aikansa mut ei se musta koskaan tuntunu niin kivalta ku yleisesti ajatellaan. Tokihan se oli kiva tutustuu tyttöihin ja viedä saatille jne. mut yhen illan jutut ei oikein koskaan kolahtanu muhun. Sattu sellasiakin tapauksia, missä minä olin se "kodin rikkoja" tietämättäni ja se ei tuntunu kivalta. Miks ihmiset on niin paskoja?

No mut joka tapauksessa olin onnistunu hankkimaan ainakin yhden ystävän, jonka kanssa pystyin puhuun melkolailla kaikesta ja myös erosta (hän oli itsekki eronnut vastikään). Siinä istuttiin iltaa katellen peliä ku huomasin enkelin astuvan sisään. Katselin ku hän käveli baaritiskille ja ainut muistikuva, mikä mulle jäi tapahtuneesta on sellanen, et hän olis kävelly tiskille kuin hidastetussa elokuvassa. Mun oli pakko mennä jutteleen hänelle. En oo koskaan oikeen ollu hyvä näitten naisien kanssa niin ekaks kävelin vaan ohi ku en uskaltanu mennä sanoo mitään mut sit tokalla yrityksellä sain suuni auki ja loppu onki historiaa...

Mut miks mie sit kirjotan tätä, vaikka olen nyt onnellisessa ja etenkin terveessä parisuhteessa. Nii-in sen ku tietäs... Kirjotellaan toiste taas lisää.